torstai 20. lokakuuta 2016

Kauneus...


Mitä se noin niin kun oikeasti on? Tarkoittaako se sitä mallin vartaloa? Tarkoittaako se sitä, että on pakko sopia muottiin? Tarkoittaako se sitä, että pää on oltava juuri sen muotoinen ja silmien isot mutta sopusuhtaset, nenä ei saa olla liian isot ja huulien pitää näyttää luonnottoman isoilta mutta ei liikaa että muut ajattelevat sen olevan kirurgien käsialaa? Tarkoittaako se sitä, että on tyytyväinen siihen mitä peilistä näkee? Tarkoittaako se sitä, että oli sitten laiha, ”normaali” tai lihava, on onnellinen ja itsevarma?


 
Ne, jotka löytävät kauniita merkityksiä kauniista asioista, ovat sivistyneitä. Heillä on toivoa. He ovat niitä valittuja, joille kauneus merkitsee vain kauneutta. – Oscar Wilde

Kauneudesta ja vartaloihanteista käydään jatkuvaa keskustelua mediassa. Media luo omaa trendiään vartalomalleista ja hehkuttaa mikä juuri sillä tietyllä hetkellä on in. Viimekesänä ja varmaankin vieläkin korostetaan hyvin treenattua ja timmiä vartaloa, sekä miehillä että naisilla. Ei saa olla laiha, ei saa olla lihava, vaan täytyy olla timmi, lihaksikas, isoperseinen ja itsevarma. Erilaiset lehdet tyrkyttävät artikkeleita siitä kuinka laihtua ja pudottaa painoa hetkessä ja helposti.

Ainoa tapa kohdella naista on rakastella häntä, jos hän on kaunis; jos hän on ruma, niin jotakin muuta. – Oscar Wilde


Nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni elän vaihetta, jossa olen oikeasti iloinen siitä kuvasta mikä peiliin katsoessa heijastuu. Se ei ole laiha, se ei ole niin nätti kuin jonkun toisen, se ei ole täydellinen, mutta hitto soikoon se on minun heijastus eikä kenenkään muu ja olen siitä ylpeä. Sitä en kyllä allekirjoita etten haluaisi muuttaa itsessäni ulkoisesti mitään tai että olisin täysin tyytyväinen siihen mitä näen. Tottakai sitä ajattelee että ”Kunpa olisin 10 kiloa kevyempi” tai ”Kunpa saisin tuon kaksarin piiloon” tai ”Voi kun tämäkin olisi lihasta läskin sijaan”. Mutta nuo ajatukset ovat vain sivuseikkoja siinä että OLEN YLPEÄ siitä mitä olen, vaikken täydellinen olekaan.

Ihmiset sanovat, että kauneus on vain pintaa. Saattaahan se ollakin, muttei ainakaan yhtä pinnallista kuin ajatukset. Minulle kauneus on ihmeiden ihme. Vain pintapuoliset ihmiset eivät arvioi ulkonaisten seikkojen mukaan. Todellinen mysteeri on näkyvä, ei näkymätön. – Oscar Wilde


Ulkonäkö määrittelee elämää erittäin paljon. Sitä joko on tarpeeksi nätti tai komea kuuluakseen porukkaan tai ei. Niin se vaan nykyään menee, ulkonäkö määrittelee ihmisen. Väitätkö muka sinä lukija siellä ettet ole KOSKAAN tuominnut ketään pelkästään ulkonäön perusteella? Minä tiedän että ainakin itse olen ja uskallan väittää että niin olet sinäkin. Joko joku on ”liian kaunis tai komea” ollakseen mukava tai sitten joku on ”liian ruma” ollakseen tarpeeksi hyvä ihminen sinulle. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta yleistys on mielestäni rumaa, puhutaan sitten lapsista, nuorista, aikuisista, vanhuksista, tummaihoisista, maahanmuuttajista, naisista, miehistä, laihoista, lihavista tai vaikkapa koirista. Kaikki ovat erilaisia ja heillä on siihen oikeus.

Rumat naiset ovat aina niin mustasukkaisia aviomiehistään - kauniit naiset eivät ole. Heillä on niin kiire olla mustasukkainen toisten naisten aviomiehistä. – Oscar Wilde